”Äiti ja hänen siskonsa Martta saivat joululahjaksi 32-kielisen kanteleen silloin kun he olivat vielä tyttöihmisiä. Kantele oli haapavetisen Abraham Kilpisen tekemä. Abraham oli tehnyt kanteleita Fazerin musiikkikaupalle jo usiamman tuhatta, siihen aikaan ei Suomessa muita kanteleen tekijöitä ollut. Yhtenä jouluna menimme käymään kylässä Murtomäellä, äidin kotipaikassa. Veljeni Mauno huomasi kanteleen kaapin päällä ja liutti sormia kanteleen kielillä ylhäältä alaspäin. ”Kuunnelkaa miten komiasti humissee” Mauno ihasteli. Kotona Mauno alkoi kärttämään äidiltä miten sen kanteleen saisi meille, kun ei sitä siellä Murtomäellä kukaan soita, tyhjän panttina siellä vain pölyä kerää. Äiti soitteli sitten Martalle ja kysyi, mitenkä paljon siitä kanteleesta pitäisi maksaa jos se tuotais meille poikien iloksi. ”No tuo 2,5 kiloa voita niin saat sen kanteleen” Martta lupasi.

Mauno alkoi kulkemaan Porman Ilonan luona, joka oli silloinen kanteleen soiton opettaja. Mauno sai Ilonalta otetaulukon ja opasti minullekin miten sitä kannelta soitetaan. Pari viikkoa siinä meni että oppi kunnolla soittamaan. Velipoikani Jussi seurasi selkäni takana opettelemistani ja tahtoi itsekin opetella. Epäilin, oppisiko hän, mutta niin vain Jussikin oppi.

Eräänä vuonna Vattukylän vanhalla koululla oli harjannostajaiset ja siellä oli koko valtuusto paikalla juomassa harjannostajaiskahvit. Minä soitin tilaisuudessa yksin kannelta, ja eräs vasemmistoliiton valtuutettu, Kosti Rautionkoski totesi ukille että sehän poika soittaa mitä haluaa. Ukki oli ylpeä minusta ja vastasi Kostille että niinhän se soittaakin. Rautionkoskella oli myöhemmin puolueen kokous Oulussa ja siellä joku kyseli mistä löytyisi hyviä Kanteleen soittajia Moskovassa pidettäville kansainvälisille ”Joka maan kansallissoitin”-kilpailuun. Kosti intoutui kehumaan, että Haapaveeltähän niitä. Aateveli soitteli sitten Haapaveden silloiselle kanttorille Reino Hietalalle että pitäneekö paikkaansa että Haapavedeltä löytyy hyviä kanteleensoittajia ja kanttori kehui meitä kovasti. Niin meidät veljekset hyväksyttiin sitten kilpailuun Suomen edustajiksi, ja niinhän siinä kävi että pronssisija tuli Suomeen. Edustajia kilpailuissa oli yhteensä 106:sta eri maasta. Meidän kanteleen soittoa soitettiin myös Venäjän radiossa.

Olen vetänyt kantelepiiriä viitisenkymmentä vuotta Haapavedellä. Minulle myönnettiin vuonna 2008 taiteilijan eläke, mikä on hyvin harvinainen tunnustus Suomessa pitkäjänteisestä työstä kulttuurin saralla. Paakkilan Puutarhalla soitamme kannelta isolla porukalla 17. Heinäkuuta. Tervetuloa! ”